Oloni saa masentuneemmaksi jo yli kuukauden jatkunut parhaankaverin ignooraus, sovimme suunitelmia ja kaikki on suuniteltu valmiiksi esim: Hän tulee meille yöksi..
hän ilmoittaakin silloin kun hänen pitäisi olla jo meillä että menee poikaystävänsä luokse tai poikaystävänsä tulee heille.
Eikä vastaa koskaan viesteihin, lukee vain whatsappissa ne eikä raaski edes vastata.
Se saa vereni kiehahtamaan, senjälkeen mietin että olen arvoton paska sillä paraskaverinikaan ei välitä minusta.. senjälkeen sitten itketäänkin parituntia.
Tätä on jo jatkunut niin kauvvan etten oikeasti jaksa enää yrittää, luulin hänen olevan paraskaverini (ainakin hän on minun, mutta minä en kai hänen. Hänen paraskaveri on poikaystävänsä.) mutta en näköjään ole!
Päässäni liikkuu vain asioita että haluan kuolla sillä paraskaverinikaan ei välitä minusta, hän haluaa minun kuolevan, poikaystävänsä on tärkeämpi kuin kaverit, inhoan häntä, inhoan itseäni, minun pitää laihduttaa ja kuolla että kelpaisin, hän huomioi minut vasta kun olen kuollut.
Paraskaverini on ainut tai siis oli ainut ihminen jolle pystyin kertomaan huoliani, nyt hän ei kuuntele eikä pidä yhteyttä... minulla ei ole enää ketään siksi perustin tämän blogin että minulla olisi joku (blogi) jolle voisin kertoa murheistani, ihan sama lukisiko kukaan tätä kunhan onvain jokin mihin pystyn kertoa pahasta olostani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti